Suomalaisessa yhteiskunnassa virheiden tekeminen ja kaikenlainen erehtyminen on rangaistuksen uhalla kiellettyä. Jos teet virheen, tulee sinun salata se kaikin mahdollisin keinoin, ettei koko sukusi joutuisi kantamaan epäonnistumisesi synnyttämän häpeän taakkaa harteillaan.
Istuin syksyllä 2007 Kongressitalo Mikaelissa Mikkelissä kuuntelemassa edellisenä vuonna Millennium Prize -palkinnon saanutta professori Shuji Nakamuraa. Professori Nakamura käytti varsin suuren osan esitykselleen varatusta ajasta kuvatakseen avoimesti sitä kivistä tietä, jota hän oli tutkimusryhmänsä kanssa kulkenut, sekä kaikkia niitä virheitä, jotka heidän oli täytynyt tehdä kehittääkseen maailmaa mullistaneen uudeen LED-teknologian. Hänelle nuo aikanaan tehdyt virheet edustivat jotain sellaista tieteelliselle tutkimukselle välttämätöntä kokemusta, jonka hän halusi kanssamme jakaa.
Mitä tapahtuisi, jos alkaisimmekin yllyttää toisiamme kertomaan tekemistämme virheistä ilman rangaistuksen pelkoa? Mitä jos virheiden salailuun käytetty energia käytettäisiinkin kokemusten jakamiseen? Mitä jos koululaitoksemme keskittyisikin kriittisen arvioinnin ja virheiden metsästyksen sijaan kannustamaan niitä rohkeita, yritteliäitä ja ahkeria nuoria, jotka haluavat kehittää kykyjään ja kokeilla omia rajojaan?
lauantai 27. maaliskuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
